Kaupunkilaisten oma pelto by Ruokaosuuskunta

Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto -projekti on ensimmäinen kerta, kun Community Supported Agriculture -mallia kokeillaan Suomessa. Emme kuitenkaan tyytyneet malliin ihan sellaisenaan, vaan muokkasimme siitä omanlaisemme. Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Siispä päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin. Pelto sijaitsee Vantaan Korsossa.

Kaupunkilaisten oma pelto -hanketta hallinnoi Herttoniemen ruokaosuuskunta. Otamme uusia jäseniä ruokaosuuskuntaan vuodelle 2014:sta.

Kiinnostuitko? Liity ruokaosuuskuntaan

Lataa tästä PDF-muodossa: Kaupunkilaisten oma pelto

Guerilla Garden by Ruokaosuuskunta. Teemme myös tempauksia hyvien asioiden puolesta.

Tallennettu kategorioihin Ruokaosuuskunta | Avainsanoina , , , , , , | 5 kommenttia

Sipuleita & sadetta

Pellolla puhaltaa tuuli ja ilma ounastelee elokuun loppua. Tuulessa puun lehdet lepattavat vielä vihreinä, vaikka luonto kyllä jo valmistautuu syksyyn: kantamaan hedelmää ja kypsyttämään kesän siemenen tulevaa kevättä varten. Vieressäni näkyy putkikasveja, jotka ovat jo siementäneet ja  ruskeina heiluvat nurmen seassa. Viikko sitten lämpö muuttui sateiksi ja tämän hetkinen saldo on pellolla n. 75 milliä viikossa eli kuukauden sademäärä. Sadetta kyllä moni juures varmasti kaipasikin. Nyt ne voivat vielä kasvaa kokoa ja mehukkuutta ennen tuleentumistaan ja kuoren paksuuntumista. Virna kukkii violettina viherlannoslohkollamme, ensimmäiset harmaanvihreät purjot valmistuvat ja sipulimaalla tohina käy, vaikka yhtään sipulia ei näy. Jos oikein tarkkaan katsoo, siellä ne kultaiset sipulit ovat maanpeitossa, mutta vihreistä lehdistä ei ole enää tietoakaan.

Heidi ja Anniina laittavat sipulia kuivumaan

Heidi ja Anniina laittavat sipulia kuivumaan

Sipulit tuleentuivat jo viimeiset viikko sitten eli kaatoivat kellastuneet naattinsa peltoa kohden ja näin kertoivat viljelijöille lopettavansa kasvun tältä vuodelta ja olevansa valmiit sadonkorjuuseen ja kuivatukseen. Pellolla alettiin tällä viikolla nostamaan sipuleita karrelle, vaikkakin pelto oli niin märkä , ettei sitä päästy äestämään eikä sipuleita sinne nostamaan vaan tyhjensimme satokatoksen ja siellä kuivuu nyt osa sipuleista. Purjo sen sijaan kestää pellossa pienen pakkasenkin ja sen sadonkorjuuaika alkaa vasta, kun kaikki sipulit on ensin nostettu.

Härkäpapu pellossa

Härkäpapu pellossa

Myös härkäpävun sadonkorjuu on aloitettu. Viime viikolla Lasipalatsin jakopiste sai ensimmäisenä härkäpapua jakoon. Tänään pellolla kerätään lisää härkäpapuja ja papua vielä ensi viikon jakoon. Isot vihreät härkäpavut ovat biodynaamisen siemenfirman Bingenheimerin hang down lajiketta ja pienemmät ovat kontua. Härkäpavut sopivat mainiosti pohjoisiin kasvuolosuhteisiimme ja vaativat vähän lannoitusta, sillä ne ovat voimakkaita typen sitojia eli niillä on typpisymbionttibakteeri juurissa, joka kerää ilmasta typpeä maahan kasvin käyttöön. Tärkeistä maan kasvukuntoa parantavista kasveista on kyse. Härkäpapu voisi myös olla vastaus valkuaisomavaraisuuteen eli hyvä vaihtoehto tuontivalkuaisrehulle ja soijalle. Yksi suuri ongelma ruokaturvan kannalta on se, että kolmannet maat tuottavat länsimaille rehua oman ruokatuotannon sijasta ja sademetsiä tuhotaan rehuntuotannon vuoksi. Härkäpapu sopii mainiosti lyhyen kasvuaikansa ansiosta pohjolaan.

Heidi & Olli roskalavapaviljongissa

Heidi, Olli & Anniina roskalavapaviljongissa, naapurina stadin puutarhuri

Tori kausi on myös avattu. Oma pelto vieraili viime sunnuntaina ytimessä eli Kiesman ja musiikkitalon väliin rakennetussa roskalavapaviljongissa. Pop up-ravintolapäivän kunniaksi siellä tekivät ruokaa Juuren kokit ja ruokaan pystyi ostamaan mm. Oman pellon tuotteita eli tuoretta luomuruokaa keskellä kaupunkia. Oma pelto vierailee loppukesän aikana vielä muutamissa tapahtumissa mm. Foodycle torilla Viikissä pe 5.9., missä tämän vuoden teemana on ruokaturva sekä Vantaan steiner-koulun luomuisilla keskiaikamarkkinoilla eli pellon naapurissa la 13.9. Näissä on mahdollista ostaa biodynaamisesti viljeltyjä Oman pellon tuotteita, vaikka ei olisikaan osuuskuntalainen.

Tallennettu kategorioihin Blogi, Uncategorized | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Viikko 34

Punajuuret 464 g, nauriit 212 g, sipulit 315 g, pavut 460 g, kyssäkaalit 1871 g, kesäkurpitsa 181 g, yrit (basilika ja persilja) 41 g, avomaan kurkut 127 g, kurkku 175 g, lehtikaali 176 g.

Punajuuret 464 g, nauriit 212 g, sipulit 315 g, pavut 460 g, kyssäkaalit 1871 g, kesäkurpitsa 181 g, yrit (basilika ja persilja) 41 g, avomaan kurkut 127 g, kurkku 175 g, lehtikaali 176 g.

 

Punajuuri                  (Beta vulgaris var. vulgaris)

Punajuuri on sokerijuurikkaan serkku. Se on Välimeren maiden vanha viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen melko myöhään.

Punajuuri muodostaa mehevän mukulan, joka voi olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen lajikkeen mukaan. Hyvä punajuuri on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä.

Punajuuri sisältää nitraatteja, jonka takia se ei sovellu aivan pienten lasten ravinnoksi. Punajuuren kuorta, kantaa ja juuren päätä ei tule poistaa ennen keittämistä, ettei punainen väriaine valu keitinveteen. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikkaita. Nykyisin suositellaan käyttämään punajuurta vain kunnolla kypsennettynä.

Punajuuri on erityisesti joulunajan juures. Kotioloissa se tunnetaan perinteisesti etikkasäilykkeenä. Tuoretta punajuurta on totuttu kypsentämään myös erilaisiin ruokiin. Monen mielestä punajuuri maistuu parhaalta uunissa paahdettuna. Hyvää se on myös pihveissä, padoissa, muhennoksissa, laatikoissa ja keitoissa. Punajuurikakkua voi tehdä porkkanakakun tapaan. Klassisiin punajuuriruokiin voi lukea rosollin, borssin ja Lindströmin pihvit.

 

 

Tuoretta punajuurta säilytetään kylmässä, +2 – +5 asteen lämpötilassa.

Tallennettu kategorioihin Sadonjako 2014 | Avainsanoina | Jätä kommentti

Lehtikaalikeitto

1 iso sipuli
150 g tuoretta lehtikaalia
2 rkl voita tai rypsiöljyä
1 l kasvisfondia
reilu 1⁄2 dl vehnäjauhoja
2 dl ruokakermaa
2 rkl aniksen siemeniä
2 rkl timjamia tai meiramia hienonnettuna
1⁄2 tl suolaa

Koristeeksi
4-5 retiisiä
50 g parmesan-juustoa raastettuna

Hienonna sipuli. Huuhtele lehtikaalin lehdet ja poista niistä kovat lehtiruodit. Suikaloi lehtikaalin lehdet. Kuullota sipulisilppu kattilassa. Lisää lehtikaali ja kuumenna sekoittaen muutama minuutti. Lisää kasvisfondi ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Sekoita vehnäjauhot kermaan huolellisesti ja suurusta keitto koko ajan sekoittaen. Keitä 5 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Paahda aniksensiemeniä kuumalla kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää siemenet sekä hienonnetut yrtit keittoon. Lisää suola. Huuhtele retiisit ja suikaloi ne ohuiksi suikaleiksi. Jaa keitto lautasille ja koristele retiisisuikaleilla sekä parmesan-raasteella.
IMG_2486
Kiitos Maritta ohjeesta!

Tallennettu kategorioihin Reseptit | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Peltovalvattia & saunakukkaa

Harjoittelijamme Kaisa huomasi kitkiessään rikkojen kauneuden ja keräsi kimpun kahvitaukoa piristämään

Harjoittelijamme Kaisa huomasi kitkiessään rikkojen kauneuden ja keräsi kimpun kahvitaukoa piristämään: valvattia, saunakukkaa & ohdaketta

Nämä rikkakasvit puhuttavat, ihastuttavat, ihmetyttävät ja vihastuttavat. Jos pellolla käy tähän aikaan vuodesta ja jos sinne ei ole moneen vuoteen kylvetty ruond uppia näkyy vähintäänkin pientareilla kamomillan ja päivänkakkaran näköistä kukkaa, saunakukkaa. Meillä sitä on. Toiset keräävät sitä ruukkuun, radiotoimittaja kuvasi sitä tällä viikolla ihastuksissaan ja me olemme sitä kitkeneet peräkärryllisiä pois viime viikolla. Härkäpapua kitkiessäni mietin pitäisikö jättää muutama kukka viereen, pölyttäjiä houkuttelemaan, kun huomasin muutaman kasvin vielä kukkivan.

Peltovalvatti, tuo lähes ihmisen korkuinen elokuussa keltaisena kukkiva kestorikkakasvi. Siitä valittavat luomutarkastajat ja puutarhakoulun opettajat. Myös me olemme sitä kiskoneet maasta kiitettäviä kiloja viime viikkoina. Mutta huomasin kitkiessäni, että pudotin mehiläisen maahan repiessäni kasvia juurineen irti. Sitten heräsin siihen kuinka tärkeä se on ekosysteemipalveluille eli pölyttäjille. Muistin samalla kuinka tärkeää on monimuotoisuus ja kyllähän valvatin valtavat juuret, myöskin tekevät maan rakenteelle hyvää: ilma- & vesitilaa. Ehkä tosiaankin tälläkin asialla on kaksi puolta..

Mehiläisillä ja pölyttäjillä on tärkeä tehtävä maailman ruokaturvan takaamisessa. Kolmannes maailman ravinnosta on riippuvaista näistä hyönteisistä. Hyönteispölytyksen arvoa voi olla vaikea mitata rahassa. Sen hinnaksi on kuitenkin laskettu n. 150 miljardia euroa vuodessa. Maatiloilla on tärkeä tehtävä tehdä yhteistyötä pölyttäjien kanssa ja tarjota niille mm. laitumia, pientareita ja niittyjä. Me olemme kylväneet pellon pientareille kukkia mm. kehäkukkaa, auringonkukkaa ja ruiskukkaa pölyttäjiä houkuttelemaan. Kuitenkin rikat tarjoavat niille myös tärkeän ravinnon lähteen.

Sitten täytyy iloita peltolaisten ja osuuskuntalaisten kätten jälkeä, hienoa käsityötä. Porkkanamaa on nyt kitketty kokonaan, samoin kaalimaa ja lehtikaalimaakin viime keskiviikon talkoissa.

Porkkanamaa kitkettynä. Tämän kuvan haluaisin lähettää tämän vuoden tarkastajille, jotka eivät uskoneet meidän saavan enää porkkanaa

Porkkanamaa kitkettynä. Tämän kuvan haluaisin lähettää tämän vuoden tarkastajille, jotka eivät uskoneet meidän saavan enää porkkanaa

Oman pellon hieno kaalimaa, joka vielä kuun alussa oli puoliksi rikkojen peitossa

Oman pellon hieno kaalimaa, joka vielä kuun alussa oli puoliksi rikkojen peitossa

Tämä kuva on otettu viime keskiviikon iltatalkoista, jossa Anttilankin lehtikaalit pääsivät valoon

Tämä kuva on otettu viime keskiviikon iltatalkoista, jossa Anttilankin lehtikaalit pääsivät valoon. Aika hienoa kukkakimppua viedään lavalle!

Hoitokuukausi elokuu on ollut siis hyvä ja työläs. Paljon ollaan saatu aikaan, niin satoa, hoitoa kuin pellon siivoustakin. Tänään meillä on kerätty ensimmäistä tämän kauden torikuormaa papujen lisäksi eli Oma pelto goes roskalavapaviljonki. Sielläkin ollaan saatu roskasta hyvää aikaan eli muistetaanhan nähdä asioiden kaksi puolta.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Viikko 33

Mangoldi 311 g, pavut 458 g, kurkku 127 g,  kesäkurpitsa 226 g, kyssäkaali452 g, avomaan kurkut 227 g, salaatti 331 g, lanttu 316 g, sipulit 323 g, yrit (basilika ja sitruunamelissa) 53 g.

Mangoldi 311 g, pavut 458 g, kurkku 127 g, kesäkurpitsa 226 g, kyssäkaali 452 g, avomaan kurkut 227 g, salaatti 331 g, lanttu 316 g, sipulit 323 g, yrit (basilika ja sitruunamelissa) 53 g

 

Kaupunkilaisten oman pellon sato vk 33

 

1. Pavut                              (Phaseolus vulgaris)

Papuja viljeltiin Euroopassa jo antiikin aikoina. Suomessa viljeltävät pensaspavut ovat lähtöisin Väli-Amerikasta.

Kaikkiaan tunnetaan toistakymmentä kasvisukua, joiden eri lajeja kutsutaan pavuiksi. Ne kasvavat salkomaisina tai pensasmaisina. Poikkileikkaukseltaan palot ovat pyöreitä tai litteitä ja niitä on väriltään vihreitä, keltaisia ja violetteja.

Taitepapu on vihreä ja pyöreäpalkoinen. Vahapapu on keltainen. Sen palko voi olla litteä tai pyöreä. Leikkopapu on vihreä ja litteäpalkoinen.

Kaikissa pavuissa on runsaasti proteiinia ja ravintokuitua.

Pavut käytetään ruuanvalmistuksessa palkoineen. Ne tulee aina keittää ennen käyttöä, sillä ne sisältävät haitallisia glykosideja. Glykosidit kuitenkin hajoavat kymmenen minuutin keittämisen jälkeen.

Pavut keitetään kokonaisina tai paloiteltuina. Keitettyjä papuja voi tarjota liha- tai kalaruokien lisäkkeenä. Niitä voi käyttää myös salaatteihin, keittoihin ja pataruokiin.

Pavut säilytetään kylmässä +2 – +5 asteessa, mieluiten muovipussissa. Palkokasvit ovat herkkä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

2. Kurkku                           (Cucumis sativus)

Kurkku on peräisin Pohjois-Intiasta Himalajan juurelta, jossa kasvavista katkeranmakuisista villikurkuista on jalostettu nykyään viljeltävät miedot kurkkulajit. Kurkku kuuluu melonien ja kurpitsojen sukuun.

Kurkusta on monenlaisia muunnoksia, joista pitkä kasvihuonekurkku on tavallisin.

Kurkku on kevyttä ja monikäyttöistä. Se sopii sellaisenaan salaatteihin, leivälle sekä dipattavaksi ja siitä voi lingota myös mehua. Kurkusta tehtävät kylmät keitot ovat erinomaista hellepäivän syötävää. Kurkku sopii lämpimiin ruokiin kuten patoihin, keittoihin, viipaleina paistettavaksi sekä keitettynä tai höyrytettynä kevyeksi lisäkkeeksi.

Kotimaista kurkkua ei tarvitse kuoria, se ainoastaan huuhdellaan, ennen käyttöä.

Kurkku sisältää 97% vettä ja sen energiapitoisuus on hyvin pieni.

Vesipitoisuutensa takia kurkku on herkkä lämpötilojen vaihtelulle. Liian lämpimässä se nahistuu ja liian kylmässä se taas paleltuu. Ihanteellinen säilytyslämpötila olisi +10 – +14 astetta. Kurkku pakataan muovikelmuun, joka estää sitä nahistumasta. Kelmuun pakattuna sitä voi säilyttää kotona huoneenlämmössäkin. Kurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

3. Avomaankurkku           (Cucumis sativus)

Avomaankurkku on kasvihuonekurkkua lyhyempi ja ulkokuoreltaan rosoisempi. Nimensä mukaisesti sitä kasvatetaan avomaalla, mutta nykyään myös avomaankurkun kasvihuoneviljely on yleistymässä. Kasvihuoneviljely takaa tasaisemman laadun.

Avomaankurkkua on tarjolla elo-syyskuussa. Parhaimmat kurkut ovat 5-15 cm mittaisia, vihreitä ja napakoita.

Avomaankurkkua käytetään pääasiassa säilöntään, suolakurkuiksi ja erilaisiksi pikkelseiksi. Tuore avomaankurkku on kuitenkin hyvää myös tavallisen kurkun tapaan käytettynä.

Avomaankurkku säilyy parhaiten +10 – +14 asteessa. Avomaankurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

Vanhanajan kurkkusalaatti

1 iso kurkku

½ dl sokeria

1 tl suolaa

tillisilppua

2 rkl etikkaa

Leikkaa kurkku viipaleiksi.Pane kurkkuviipaleet kerroksittain sokerin, suolan ja tillin kanssa kulhoon.

Lisää etikka. Sekoita varovasti kahden lusikan avulla nostellen.

Tarjoa kylmänä ja raikkaana. Koristeeksi voit ripotella tillisilppua.

Resepti: Helsingin Sanomat

Tallennettu kategorioihin Sadonjako 2014, Uncategorized | Jätä kommentti

Osuuskunnan & oman pellon (kasvu)voimaa

Eloisan kuun lämmin tuuli puhaltaa ja hengähdän hetkeksi punaisen satolaatikon päälle istumaan. Istun papumaalla ja kerään papuja edessäni olevaan toiseen satolaatikkoon. Niin se on taas se aika vuodesta, että papumaalla istuu viisi peltolaista auringossa ja kädet käyvät. Jotenkin juhlavaa kaiken hoitotyön jälkeen. Kylmän kesäkuun jälkeen pavut olivat heinäkuun toisella viikolla, kuukausi sitten, vielä ihan pieniä ja rusehtavia kylmyydestä. Nyt pienet papupensaat kuitenkin kantavat hedelmänsä vaikkakin viikkoa viime vuotta myöhemmin. Omalla pellolla yritämme tämän päivän aikana kerätä n. 80 kg papua, jotta osuuskuntalaiset saisivat n. 400 – 500 g jakoon ensi viikolla. Keräsimme tänään myös ensimmäiset kasvihuonekurkut ja kasvihuoneemme kasvu muistutti viidakkoa kuuman viikon jälkeen. Elokuun kurkkukausi taitaa siis myös jälleen alkaa.

Sadonjakopäivän työn tohinaa: Kaisa tekee yrttinippuja, Sandro punnitsee perunoita, Timo hakee pusseja nauriille

Sadonjakopäivän työn tohinaa: Kaisa tekee yrttinippuja, Sandro punnitsee perunoita, Timo hakee pusseja nauriille

Tällä viikolla alkoivat keskiviikon iltatalkoot ja kyllä osuuskunta taas kerran osoitti, että porukassa on voimaa. Helteisenä elokuun keskiviikkona Omalla pellolla oli 15 henkeä ja valvattikasa traktorin peräkärryssä kasvoi nopeasti. Osaa porkkanamaasta emme olleet ehtineet kitkeä toiseen kertaan ja tilanne oli paha, mutta päätimme selvitä siitä ja nyt maasta on jo yli puolet pelastettu. Laitan toivoni ensi sunnuntain talkoisiin, että hoidamme yhdessä loputkin ja saamme syksyllä kunnon porkkanasadon.

Osuuskuntalaiset kitkevät porkkanamaata keskiviikon iltatalkoissa

Osuuskuntalaiset kitkevät porkkanamaata keskiviikon iltatalkoissa

Joitain töitä ei meinaa ehtiä tehdä muutaman viljelijän ja puutarhuriharjoittelijan voimalla luomupellolla pohjoisen kasvukauden vauhdissa, 40 vihanneslajin parissa.  Onneksi tiukan paikan tullen on osuuskuntalaiset, joille satokin kuuluu. Se on helpottavaa huomata, että on ihmisiä, joita voi aina pyytää apuun. Yhdessä pystymme kitkemään porkkanamaan ja muuttamaan maailmaa korsi korrelta, mihin suuntaan: se on meistä kiinni. Omaa peltoa ei olisi ilman ruokaosuuskuntaa ja toisin päin. Viime vuonna hienoja hetkiä oli mm. punajuuren ja perunan nostotalkoot, kun ekat hallat tulivat yllättävän aikaisin. Muutama ihminen, ei olisi ehtinyt satoa suojaan saamaan, mutta yhteisön voimin sato saatiin pellolta kellariin juuri iltaa ennen yöpakkasia. Usko on välillä koetuksella työn tohinassa, mutta niin pellon kasvuvoima, vihanneksemme kuin osuuskuntalaisetkin yllättävät iloisesti.

Heidin on yllättänyt iso salaatti sadon pesupaikalla

Heidin on yllättänyt iso salaatti sadon pesupaikalla

 

Tallennettu kategorioihin Blogi | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Viikko 32

Nauriit  175 g, kesäkrpitsat 1022 g, yrttinippu, jossa tilliä ja basilikaa, 52 g, parsakaalia 181 g, pinaattia 104 g, sipulit 389 g, kyssäkaali 632 g, perunat 920 g.

Nauriit 175 g, kesäkurpitsat 1022 g, yrttinippu, jossa tilliä ja basilikaa, 52 g, parsakaalia 181 g, pinaattia 104 g, sipulit 389 g, kyssäkaali 632 g, perunat 920 g.

Tallennettu kategorioihin Sadonjako 2014 | Jätä kommentti

Extratilaukset viikolle 33

Haluatko ostaa oman pellon hunajaa tai luomu valkosipulia?
Vain Ruokaosuuskunnan jäsenille.

Ennakkotilaukset ovat sulkeutuneet.

Tallennettu kategorioihin Uncategorized | Kommentit poissa käytöstä

Eloa, satoa & kasvua

Miltä elokuu näyttää? No meillä omalla pellolla se näyttää tältä:

Timo kitkee papumaata heinäkuun puolessa välissä

Timo kitkee papumaata heinäkuun puolessa välissä

Lämpö ja sateet ovat tehneet tehtävänsä: kaikki kasvaa. Nyt on satokasvit parhaassa kasvussa, mutta niin myös rikat. Nyt on aika kitkeä ja osuuskuntalaisia tarvitaan. Biodynaamisesti viljelty oma pelto on ollut aikaisemmin luonnonmukaisessa niittymäisessä tilassa ja tästä johtuen rikkojen siemenpankki on maassa iso. Elokuu on täysin vielä hoitokuukausi, vaikka satokin odottaa jo nostajaansa.

Heidi & Sandro kitkevät kaalimaata tällä viikolla

Heidi & Sandro kitkevät kaalimaata tällä viikolla

Miten osuuskunta on sitten vastannut rikkoihin. No ostimme tällä viikolla uuden hienon raivaussahan, kylläkin luomutarkastuksen jälkeen valitettavasti. Nyt pystymme raivaamaan pellon pientereet niin ei joka valvatti pääse siemeniään levittelemään, samoin biopenkkien välit, joissa on nurmeä pääsimme hoitamaan. Tiistaina juuri ennen yön sateita harasimme hanhenjaloilla punajuuret, palsternakat ja osan porkkanaa. Sitten kolme päivää on hurahtunut parsakaalien ja kukkakaalien joukossa. Sieltä on noussut monia kymmeniä kiloja valvattia, ukontatarta ja jauhosavikkaa, mutta onneksi saatiin pois. Edelleen toista kitkentää odottaa puoli porkkanamaata, mustajuuret ja lehtikaalit. Samalla pitäisi mm. jo sipulitkin nostaa karrelle ja toivottavasti päästään papuakin poimimaan. Maanantain luomutarkastajalle totesin: ”Niin tämä luomuviljely on ilon ja kauhun tasapainoa”. Siinä luonnon kasvuvauhdissa yrittää pysyä mukana ja jos tippuu kelkasta, on noustava kyytiin takaisin ja nopeasti!

Jukka raivaa pientareita

Jukka raivaa pientareita

Tällä viikolla on kuitenkin yritetty parhaamme mukaan korjata satoa ja kitkeä. Sadonjaot siis myös starttasivat muutaman viikon tauon jälkeen.  Ensimmäiset kesäkurpitsat komeilevat valmiina keltaisina, ensimmäiset avomaan kurkut pullistelevat vihreyttään ja pienet pavutkin roikkuvat pensaissa ja nyt sateiden jälkeen varmasti kasvavat nopeasti. Violetit kyssät maistuvat mahtavalle ja perunat kukkivat.

Sandro & kesäkurpitsat

Sandro & kesäkurpitsat

Elo on suurta ja työ ei lopu, sellainen on Oman pellon elokuu.

Tallennettu kategorioihin Blogi | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Uusi jakelupiste

maitolaituri_ok1

Maitolaituri siirrettiin Töölön uudeksi jakelupisteeksi Cafe Regattan pihaan. Maitolaituri toimii sato-osuuksien hakupisteenä ruokaosuuskuntalaisille. Muut jakelupisteet ovat Lasipalatsi, Kalasatama, Herttoniemi ja Vantaan pelto Korsossa.

Kiitos Maaseudun Tulevaisuus -lehdelle, Helsingin kaupungille ja Cafe Regattalle. Pieni pala maaseutua on saapunut stadiin.

maitolaituri_ok2

Tallennettu kategorioihin Blogi | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti